helmikuu 2024

Osaksi

Osaksi

Jo pienenä tyttönä kiipeilin puihin. Luulen, että kaikki tienoon lapset kiipeilivät, mutta minä olin kaikista se paras. Olin uhkarohkea, tai ehkä pikemminkin realisti ja muut ylisuojelevien vanhempien pelottelemia. Kiipeilyn jalon taidon opin nopeasti. Opin tunnistamaan, mitkä oksat olivat kestäviä ja mitkä niin lahoja, ettei niille kannattanut yrittääkään astua. Keksin keinot kiivetä niihinkin puihin, joiden oksat Jatka lukemista Osaksi

Maailman laita

Maailman laita

Meren aallot lyövät rantaan, viseltävät suruhaikuaan. Seison rantatörmällä, katselen tuota ihmeellistä, vapaana kiemurtavaa vedenpintaa, joka ulottuu silmänkantamattomiin. Sinne, missä horisontti ja meri kohtaavat, missä on maailman laita. Yritän siristää silmiäni, nähdä loppuun saakka, mutta erotan vain aallokon, vaahtoavina kuohuvat lakkapäät. Avaan huolella punotun palmikkoni ja annan kostean meri-ilman leikitellä hiuksillani. Minä vanhassa elämässäni, kaupan kassalla Jatka lukemista Maailman laita