Heissan! Täältä blogistani löydät sanasirpaleita: tarinoita, runoja, kirjoitusharjoituksia, päiväkirjatyyppisiä tekstejä, selostuksia nettikavereistani… Ei kannata odottaa mitään huippulaatua, sillä julkaisen tänne oikeastaan KAIKKEA – myös niitä laaduttomampia pätkiä. En oikeastaan haluaisi, että kukaan löytää tänne blogiini, mutta jos jotakin kautta satut tänne eksymään, niin sietäisi edes jättää kommenttia! Stalkkaajat eivät ole mitään parhaita ystäviäni nimittäin…
Jo pienenä tyttönä kiipeilin puihin. Luulen, että kaikki tienoon lapset kiipeilivät, mutta minä olin kaikista se paras. Olin uhkarohkea, tai ehkä pikemminkin realisti ja muut ylisuojelevien vanhempien pelottelemia. Kiipeilyn jalon taidon opin nopeasti. Opin tunnistamaan, mitkä oksat olivat kestäviä ja mitkä niin lahoja, ettei niille kannattanut yrittääkään astua. Keksin keinot kiivetä niihinkin puihin, joiden oksat … Jatka lukemista Osaksi
Meren aallot lyövät rantaan, viseltävät suruhaikuaan. Seison rantatörmällä, katselen tuota ihmeellistä, vapaana kiemurtavaa vedenpintaa, joka ulottuu silmänkantamattomiin. Sinne, missä horisontti ja meri kohtaavat, missä on maailman laita. Yritän siristää silmiäni, nähdä loppuun saakka, mutta erotan vain aallokon, vaahtoavina kuohuvat lakkapäät. Avaan huolella punotun palmikkoni ja annan kostean meri-ilman leikitellä hiuksillani. Minä vanhassa elämässäni, kaupan kassalla … Jatka lukemista Maailman laita
Kiipeän hopeakuuseen. Olen tullut vanhan kouluni pihalle, ja nyt teen sen mistä silloin aina haaveilin. Maa on lumessa ja oksat jäässä, pakkasta on 20 astetta, mutta sellaiset pikkuseikat eivät minua estä. Tänään olen elossa ja tänään aion kerrankin elää. Kiipeän ensimmäisille oksille, ne ovat yllättävän tukevat ja jämäkät, ne kannattelevat minua. Jatkan kiipeämistä. Oksat raapivat … Jatka lukemista Kaarnakehto
Rarity on muotisuunnittelija. Hän tekee kauneimmat puvut, hän on itsekin kaunis ja sensuelli ja itsevarma. Hän on pantava nainen, hän on käynyt monessa sängyssä, hikisiä haaroja ja huohotusta, häntä oikeastaan ällöttää sängyt. Ei sitä voi sanoa ääneen. Niin kuin ei sitäkään etteivät miehet ole oikeasti ikinä kiinnostaneet. Hän… no. Hän ei taida olla hetero, mutta … Jatka lukemista Rarity
Ester tulee tänään ensimmäistä kertaa meille. Emme ole ikinä ennen nähneet kahden, vain jossain kirjamessuilla ison porukan kanssa, jossa olen harva se vuosi häpäissyt itseni täysin. Kun Ester kuitenkin on vähän aikaa meillä, alan rauhoittua. Hän tuntuu ihan pitävän minusta, välillä jopa nauraa tyhmille jutuilleni. Naapurin poika pyytää, että voisi soittaa meille laulun. Suostun. Se … Jatka lukemista Verellä merkityt
On kisapäivä. Jenni aikoo pitää itsensä kasassa. Jenni on rakentanut suojakuoren, jota ei hevillä murreta. Jenni ei ole enää se sama tietämätön lapsi, se, joka pidätti itkua jäällä kun valmentajat nauroivat vuodesta toiseen hänen kaksoisflipilleen. Se, joka aidosti hämmentyi valmentajien läpistä ja niiden jälkeen alkoi salaa peilailla kehoaan ja käydä vaa’alla. Se, jonka pää ei … Jatka lukemista Jenni kykenee
Iina ei tykkää istua pitkiä aikoja luokassa. Jalat puutuvat, opettajan ääni virtaa sumuisen pääkopan läpi liian kovana, ihmiset hänen ympärillään ovat kaikki kääntyneet kaveriporukoissa kuiskuttelemaan toisilleen, opettajan katse tuntuu aina syynäävän häntä ja hänen olemattomia muistiinpanojaan. Kyllä Iina jotain yrittää aina saada opettajan puheesta irti, mutta se ei välity hänen aivoihinsa selkeinä äänteinä ja niistä … Jatka lukemista Kontrollissa
Älä koskaan, ikinä kerro lapselle valhetta. Sillä lapsi ei epäile, lapsi sisäistää, lapsen mielessä palaa aina totuus. Ja mitä sitten, kun myöhemmin saa kuulla, että sinulle totuuksiksi syötetyt valheet eivät olleetkaan totuuksia? Elämän peruspilarit järkkyvät, koko maailma järkkyy, murenee. Aila oli vasta lapsi, viiden vanha, kun hän ensimmäistä kertaa epäili. Hän söi hyvillä mielin isin … Jatka lukemista Kaikki se valhetta
Mä kuvittelin sut. Sun kädet oli ihanasti mun vyötäisillä, huulet hiuksissa. Sä kuiskit mun korvaan hassuja sanoja ja olin tukehtua naurusta. Sä olit ihana täydellinen, mä olin hulluna suhun. Me istuttiin takkatulen ääressä paistettiin maissikiekkoja ja mä pystyin syömään, koska sä olit siinä, auttamassa, tukemassa, sanomassa, että mä olin vahva, ettei ollut mitään hävettävää, että … Jatka lukemista Mä kuvittelin sut
Kuka on tuo, joka katsoo minua silmiin, kuka? Ketä oikein tuijotan sieluun asti? Asia vai eläin, hän vai se – kuinka voisin tietää? Vaikken periaatteessa voikaan, tiedän silti. Sika, tuo eläin on ruvennut kiehtomaan minua kovasti. Kuinka se näyttääkin paljolti… Ihmiseltä. Kuinka se katsoo minua silmiin tasavertaisena. On pakko kääntää katse pois on pakko unhoittaa … Jatka lukemista Katso ohi, et huomaa