Tekstinpätkä

Osaksi

Osaksi

Jo pienenä tyttönä kiipeilin puihin. Luulen, että kaikki tienoon lapset kiipeilivät, mutta minä olin kaikista se paras. Olin uhkarohkea, tai ehkä pikemminkin realisti ja muut ylisuojelevien vanhempien pelottelemia. Kiipeilyn jalon taidon opin nopeasti. Opin tunnistamaan, mitkä oksat olivat kestäviä ja mitkä niin lahoja, ettei niille kannattanut yrittääkään astua. Keksin keinot kiivetä niihinkin puihin, joiden oksat Jatka lukemista Osaksi

Maailman laita

Maailman laita

Meren aallot lyövät rantaan, viseltävät suruhaikuaan. Seison rantatörmällä, katselen tuota ihmeellistä, vapaana kiemurtavaa vedenpintaa, joka ulottuu silmänkantamattomiin. Sinne, missä horisontti ja meri kohtaavat, missä on maailman laita. Yritän siristää silmiäni, nähdä loppuun saakka, mutta erotan vain aallokon, vaahtoavina kuohuvat lakkapäät. Avaan huolella punotun palmikkoni ja annan kostean meri-ilman leikitellä hiuksillani. Minä vanhassa elämässäni, kaupan kassalla Jatka lukemista Maailman laita

Kaarnakehto

Kaarnakehto

Kiipeän hopeakuuseen. Olen tullut vanhan kouluni pihalle, ja nyt teen sen mistä silloin aina haaveilin. Maa on lumessa ja oksat jäässä, pakkasta on 20 astetta, mutta sellaiset pikkuseikat eivät minua estä. Tänään olen elossa ja tänään aion kerrankin elää. Kiipeän ensimmäisille oksille, ne ovat yllättävän tukevat ja jämäkät, ne kannattelevat minua. Jatkan kiipeämistä. Oksat raapivat Jatka lukemista Kaarnakehto

Jenni kykenee

Jenni kykenee

On kisapäivä. Jenni aikoo pitää itsensä kasassa. Jenni on rakentanut suojakuoren, jota ei hevillä murreta. Jenni ei ole enää se sama tietämätön lapsi, se, joka pidätti itkua jäällä kun valmentajat nauroivat vuodesta toiseen hänen kaksoisflipilleen. Se, joka aidosti hämmentyi valmentajien läpistä ja niiden jälkeen alkoi salaa peilailla kehoaan ja käydä vaa’alla. Se, jonka pää ei Jatka lukemista Jenni kykenee

Kontrollissa

Kontrollissa

Iina ei tykkää istua pitkiä aikoja luokassa. Jalat puutuvat, opettajan ääni virtaa sumuisen pääkopan läpi liian kovana, ihmiset hänen ympärillään ovat kaikki kääntyneet kaveriporukoissa kuiskuttelemaan toisilleen, opettajan katse tuntuu aina syynäävän häntä ja hänen olemattomia muistiinpanojaan. Kyllä Iina jotain yrittää aina saada opettajan puheesta irti, mutta se ei välity hänen aivoihinsa selkeinä äänteinä ja niistä Jatka lukemista Kontrollissa

Mä kuvittelin sut

Mä kuvittelin sut

Mä kuvittelin sut. Sun kädet oli ihanasti mun vyötäisillä, huulet hiuksissa. Sä kuiskit mun korvaan hassuja sanoja ja olin tukehtua naurusta. Sä olit ihana täydellinen, mä olin hulluna suhun. Me istuttiin takkatulen ääressä paistettiin maissikiekkoja ja mä pystyin syömään, koska sä olit siinä, auttamassa, tukemassa, sanomassa, että mä olin vahva, ettei ollut mitään hävettävää, että Jatka lukemista Mä kuvittelin sut

Varjo laiturilla

Varjo laiturilla

Kävelen hitaasti henkeäsalpaavaa maisemaa katsellen laiturin nokkaan ja kastan jalkani viileään, raikkaaseen rantaveteen. Pian totun veden lämpötilaan, eikä se tunnu enää viileältä, vaan rauhoittavan lämpimältä. Tuntuu kuin vesi olisi osa minua, kuin jalkani kelluisivat jossain painottomuuden rajoilla. Iltapäiväaurinko lämmittää vaaleina laineilevia hiuksiani, ja hetken aikaa tuntuu kuin koko maailma olisi pysähtynyt tähän ohikiitävään, epätodelliseen hetkeen Jatka lukemista Varjo laiturilla

Tyttö unhoitettu

Tyttö unhoitettu

Mä muistan vieläkin sen piknikin kesäisellä rannalla, kun aurinko viipyi vielä hetken maillaan ja kaikki oli kaunista, unenomaista. Oli viileää, tuuli puhalsi, mutta se ei meitä haitannut. Me rynnättiin pyyhkeet päällä veteen, leikittiin vesisotaa, kiljuttiin kuin mitkäkin lokit konsanaan. Me oltiin iloisia, onnemme kukkuloilla, sokerihumalassa, niinkuin jotkut sanoo. Ei, me oltiin humalassa toisiimme. Aurinko loi Jatka lukemista Tyttö unhoitettu

Väläyksiä

Väläyksiä

Se hetki kun me tavattiin ensimmäistä kertaa. Visiitti Starbucksissa, sä hääräämässä sun työs ympärillä, mä juomassa mun sinkkukahvejani. Kun se kahvimuki sitten kaatui, sä kiiruhdit mun luokse, nostit sen ylös, pyyhit läikkyneet kahvit, hymyilit mulle pikaisesti, ja se tuntui ikuisuudelta. Mä olin pelkkä sun asiakkaas. Mut siitä hetkestä lähtien sä olit mulle koko maailma. Se Jatka lukemista Väläyksiä

Kiitos ja näkemiin

Kiitos ja näkemiin

Joo, kiitos ihan vitusti vaan sulleki.  Kiitoskiitoskiitos. Kiitos että pilasit elämäni. Kiitos että murskasit itsetuntoni. Kiitos että teit mut hulluksi. Pitkään ihan oikeesti luulin, että oon vaan hullu, se on mun oma vika, mutta nyt mä oon sen tajunnu.  Sä teit sen. Sä helvetti aiheutit sen. Sen kaiken.  Kuinka mä voisinkaan kiittää sua? Ehdotuksia? Hmm.  Jospa Jatka lukemista Kiitos ja näkemiin