Heissan! Täältä blogistani löydät sanasirpaleita: tarinoita, runoja, kirjoitusharjoituksia, päiväkirjatyyppisiä tekstejä, selostuksia nettikavereistani… Ei kannata odottaa mitään huippulaatua, sillä julkaisen tänne oikeastaan KAIKKEA – myös niitä laaduttomampia pätkiä. En oikeastaan haluaisi, että kukaan löytää tänne blogiini, mutta jos jotakin kautta satut tänne eksymään, niin sietäisi edes jättää kommenttia! Stalkkaajat eivät ole mitään parhaita ystäviäni nimittäin…
Ester tulee tänään ensimmäistä kertaa meille. Emme ole ikinä ennen nähneet kahden, vain jossain kirjamessuilla ison porukan kanssa, jossa olen harva se vuosi häpäissyt itseni täysin. Kun Ester kuitenkin on vähän aikaa meillä, alan rauhoittua. Hän tuntuu ihan pitävän minusta, välillä jopa nauraa tyhmille jutuilleni. Naapurin poika pyytää, että voisi soittaa meille laulun. Suostun. Se … Jatka lukemista Verellä merkityt
Jouluyö, juhlayö, päättynyt kaik’ on työ…. Joululaulut soivat taustalla, kun leikin Amyn kanssa piilosta. Olen juuri avannut kaapin oven ja löytänyt tämän pienen veitikan lymyilemästä vaatteitten takaa. ”Hyvä piilo, mutta nyt on sun vuoro laskea. Eikä sitten huijata!” muistutan ja katson häntä merkitsevästi. Amy puhkeaa hillittömään kikatukseen. ”Hei, mulle huijaaminen on ihan sallittua. Mä olen … Jatka lukemista Joulun taikaa
Kävelen reippain askelin kohti värikkäiden lehtien peittämää puistoa. Ellen näyttää olevan jo siellä, istuu ikälopulla penkillä jotenkin yksinäisen, eksyneen näköisenä. Miksihän Ellen oli ilmoittanut tapaavansa minut juuri täällä puistossa? Siksikö, että tämä oli juuri se samainen paikka, jossa oli muutama vuosi sitten jättänyt minut, kertonut kaunistelematta ajatuksistaan? Sitä ennen olimme olleet aina kahdestaan, ainakin niin … Jatka lukemista Tuntemattomia
Istun liukkaalla, hauraan riitteen peittämällä puunoksalla, katson katulamppujen valaisemaa loskaista katua ja mietin. Täällä on kylmä, raikkaan viileä ilmavirta läpäisee toppatakkini, tunkeutuu lopulta ihonkin alle, ja hytisen. Painaudun yhä tiiviimmin lepotilassa uinuvaa puunrunkoa vasten, silitän paljaalla kämmenellä sen kaarnan uurteisia, ikivanhoja loveja, vaikka suonet sykkivätkin kylmän ilman purressa, raastaessa käsistä tunnon. Koko elämästäni raastettiin tunto juuri tällaisilla … Jatka lukemista Loskan peitossa