Maailman laita
Meren aallot lyövät rantaan, viseltävät suruhaikuaan. Seison rantatörmällä, katselen tuota ihmeellistä, vapaana kiemurtavaa vedenpintaa, joka ulottuu silmänkantamattomiin. Sinne, missä horisontti ja meri kohtaavat, missä on maailman laita. Yritän siristää silmiäni, nähdä loppuun saakka, mutta erotan vain aallokon, vaahtoavina kuohuvat lakkapäät. Avaan huolella punotun palmikkoni ja annan kostean meri-ilman leikitellä hiuksillani. Minä vanhassa elämässäni, kaupan kassalla … Jatka lukemista Maailman laita