luonto

Kaarnakehto

Kaarnakehto

Kiipeän hopeakuuseen. Olen tullut vanhan kouluni pihalle, ja nyt teen sen mistä silloin aina haaveilin. Maa on lumessa ja oksat jäässä, pakkasta on 20 astetta, mutta sellaiset pikkuseikat eivät minua estä. Tänään olen elossa ja tänään aion kerrankin elää. Kiipeän ensimmäisille oksille, ne ovat yllättävän tukevat ja jämäkät, ne kannattelevat minua. Jatkan kiipeämistä. Oksat raapivat Jatka lukemista Kaarnakehto

Läpi metsien kunnes hajoaa

Läpi metsien kunnes hajoaa

Ope sanoo et meijän pitää olla pareja enkun tunnilla, okei, mä ajattelen, se on vähän outo mut okei   Mä käännän katseeni siihen päin mun omasta porukastani se hymyilee vaisusti nyökkää sen viereiseen pulpettiin Olis tullu tänne, tiiän, oon laiska, mutten jaksa kävellä kuitenkin meen sinne istun ja hymyilen   Se hymyilee pikkusen takasi, jotenki Jatka lukemista Läpi metsien kunnes hajoaa