Heissan! Täältä blogistani löydät sanasirpaleita: tarinoita, runoja, kirjoitusharjoituksia, päiväkirjatyyppisiä tekstejä, selostuksia nettikavereistani… Ei kannata odottaa mitään huippulaatua, sillä julkaisen tänne oikeastaan KAIKKEA – myös niitä laaduttomampia pätkiä. En oikeastaan haluaisi, että kukaan löytää tänne blogiini, mutta jos jotakin kautta satut tänne eksymään, niin sietäisi edes jättää kommenttia! Stalkkaajat eivät ole mitään parhaita ystäviäni nimittäin…
Tää keho. Tää keho. Mun keho, jota en kyllä haluaisi sanoa omakseni. Oon mä pahemmistakin nähnyt kuvia, mutta paremmista aika paljon enemmän. Kyllä mä tunnen ne katseet, jotka heti mut nähdessään osuvat vatsanliepeille, reisiin. Ne naamat, joissa värähtää hetken aikaa inho, ennen kuin ne saavat perusilmeensä takaisin kasvoilleen. Kyllä mä tiedän ne pojat, jotka heti … Jatka lukemista Itsensä vanki
Mun unelmissa sä katsoit muhun, sä arvostit näkemääsi. Sä sait mut tuntemaan itseni vahvaksi, riittäväksi. Sä hymyilit mulle säteilevästi, kerroit välittäväsi. Sä autoit mua, kun mä olin romahtamassa. Mä saatoin vain itkeä vasten olkapäätäsi, mutta sun lämpösi tyrehdytti mun kyynelten tulvan. Sä katsoit aina eteenpäin, muistutit seuraavasta päivästä, joka olisi täynnä lämpöä ja hyvyyttä. Sä … Jatka lukemista Mun unelmissa
Se hauras lasimalja seisoo pöydällä ikään kuin juurtuneena siihen. Se koristaa taloa, luo tunnelmaa. Kun vieraat astuu peremmälle, ne huomaa sen ja kehuu sitä. Kehuu kauniiksi, vahvaksi, särkymättömäksi. Sanoo, että vaikka se heitettäisiin kalliolta alas, se ei rikkoutuisi. Se kestäisi kaiken, vaikka näyttää niin hauraalta. Jotenkin kaikki on siitä niin varmoja. Ei ne tajua, ettei … Jatka lukemista Sen ei pitänyt särkyä
Soudan. Soudan aavalla ulapalla keskellä tyyntä valtamerta. On myöhäinen ilta, ja tunnelma on utuinen, hämyinen, koskematon. Kukaan tuskin on käynyt täällä, täällä on vain rajattomasti vettä ja pieni piste, joka olen minä. Sumu häilyy peilikirkkaan merenpinnan yllä, ja sen takaa kajastaa laskeva aurinko. Laskevan auringon taivaalle heijastamat värit muodostavat aivan oman palettinsa – on syvänsinistä, indigoa, … Jatka lukemista Talo keskellä ulappaa
Katson sinua suoraan syvänsinisiin silmiin. Ne suorastaan hehkuvat vilpitöntä rakkautta. Sitten ne sulkeutuvat, ja työnnät huuliasi eteenpäin. Minua hymyilyttää se, kuinka muikeilta ne näyttävät, ja työnnän omianikin lähemmäs. Välimatka kuroutuu sentti sentiltä umpeen, huulemme lähenevät sentti sentiltä toisiaan. Tunnen mansikantuoksuisen hengityksesi aivan lähellä omaa suutani ja kikatan ihan vähän. Kunnes lopulta huulemme hipaisevat toisiaan, painuvat ahnaasti … Jatka lukemista Kahden palan palapeli
On viileä ja sateinen päivä. Tuuli piiskaa puhureitaan merelle, saa aallot kasvamaan yhä korkeammiksi, tyrskyämään yhä raivokkaammin. Kaduilla ihmiset kiiruhtavat kuka mihinkin suuntaan sadetakit ankeasti vettä valuen, sateenvarjot olilla keikkuen. Ruskeaan karvatakkiin sonnustautunut nainen soittaa haitarilla romanttista musiikkia kadun nurkassa rahakippo edessään – hänen tapansa saada elantoa, pysyä hengissä. Kalan ja ranskalaisten rasvaa tihkuva tuoksu kantautuu korttelin … Jatka lukemista Aallottaren syleilyyn