Heissan! Täältä blogistani löydät sanasirpaleita: tarinoita, runoja, kirjoitusharjoituksia, päiväkirjatyyppisiä tekstejä, selostuksia nettikavereistani… Ei kannata odottaa mitään huippulaatua, sillä julkaisen tänne oikeastaan KAIKKEA – myös niitä laaduttomampia pätkiä. En oikeastaan haluaisi, että kukaan löytää tänne blogiini, mutta jos jotakin kautta satut tänne eksymään, niin sietäisi edes jättää kommenttia! Stalkkaajat eivät ole mitään parhaita ystäviäni nimittäin…
Mun unelmissa sä katsoit muhun, sä arvostit näkemääsi. Sä sait mut tuntemaan itseni vahvaksi, riittäväksi. Sä hymyilit mulle säteilevästi, kerroit välittäväsi. Sä autoit mua, kun mä olin romahtamassa. Mä saatoin vain itkeä vasten olkapäätäsi, mutta sun lämpösi tyrehdytti mun kyynelten tulvan. Sä katsoit aina eteenpäin, muistutit seuraavasta päivästä, joka olisi täynnä lämpöä ja hyvyyttä. Sä … Jatka lukemista Mun unelmissa
Se hauras lasimalja seisoo pöydällä ikään kuin juurtuneena siihen. Se koristaa taloa, luo tunnelmaa. Kun vieraat astuu peremmälle, ne huomaa sen ja kehuu sitä. Kehuu kauniiksi, vahvaksi, särkymättömäksi. Sanoo, että vaikka se heitettäisiin kalliolta alas, se ei rikkoutuisi. Se kestäisi kaiken, vaikka näyttää niin hauraalta. Jotenkin kaikki on siitä niin varmoja. Ei ne tajua, ettei … Jatka lukemista Sen ei pitänyt särkyä
Istun liukkaalla, hauraan riitteen peittämällä puunoksalla, katson katulamppujen valaisemaa loskaista katua ja mietin. Täällä on kylmä, raikkaan viileä ilmavirta läpäisee toppatakkini, tunkeutuu lopulta ihonkin alle, ja hytisen. Painaudun yhä tiiviimmin lepotilassa uinuvaa puunrunkoa vasten, silitän paljaalla kämmenellä sen kaarnan uurteisia, ikivanhoja loveja, vaikka suonet sykkivätkin kylmän ilman purressa, raastaessa käsistä tunnon. Koko elämästäni raastettiin tunto juuri tällaisilla … Jatka lukemista Loskan peitossa
Soudan. Soudan aavalla ulapalla keskellä tyyntä valtamerta. On myöhäinen ilta, ja tunnelma on utuinen, hämyinen, koskematon. Kukaan tuskin on käynyt täällä, täällä on vain rajattomasti vettä ja pieni piste, joka olen minä. Sumu häilyy peilikirkkaan merenpinnan yllä, ja sen takaa kajastaa laskeva aurinko. Laskevan auringon taivaalle heijastamat värit muodostavat aivan oman palettinsa – on syvänsinistä, indigoa, … Jatka lukemista Talo keskellä ulappaa
Juoksen, juoksen piiloon maailmalta. Taistelua huutoja vihaa pelkoa veren vuodatusta. Miksi ihmiset eivät voi oppia näkemään toistensa kauniita puolia? Juoksen, juoksen piiloon kuolemalta. Luoti ylitseni viuhaa, mut osuu johonkin ihmiseen toiseen viattomaan. Joka sekunti ympärilläni kaatuu kuolee haavoittuu ihminen jokunen. Valitsivatko he oikeasti kuolinpaikakseen sotatantereen? Ei, eivät he saaneet valita. Juoksen, juoksen piiloon … Jatka lukemista Piiloon
Katson sinua suoraan syvänsinisiin silmiin. Ne suorastaan hehkuvat vilpitöntä rakkautta. Sitten ne sulkeutuvat, ja työnnät huuliasi eteenpäin. Minua hymyilyttää se, kuinka muikeilta ne näyttävät, ja työnnän omianikin lähemmäs. Välimatka kuroutuu sentti sentiltä umpeen, huulemme lähenevät sentti sentiltä toisiaan. Tunnen mansikantuoksuisen hengityksesi aivan lähellä omaa suutani ja kikatan ihan vähän. Kunnes lopulta huulemme hipaisevat toisiaan, painuvat ahnaasti … Jatka lukemista Kahden palan palapeli
On viileä ja sateinen päivä. Tuuli piiskaa puhureitaan merelle, saa aallot kasvamaan yhä korkeammiksi, tyrskyämään yhä raivokkaammin. Kaduilla ihmiset kiiruhtavat kuka mihinkin suuntaan sadetakit ankeasti vettä valuen, sateenvarjot olilla keikkuen. Ruskeaan karvatakkiin sonnustautunut nainen soittaa haitarilla romanttista musiikkia kadun nurkassa rahakippo edessään – hänen tapansa saada elantoa, pysyä hengissä. Kalan ja ranskalaisten rasvaa tihkuva tuoksu kantautuu korttelin … Jatka lukemista Aallottaren syleilyyn